Olen syntynyt Ruotsissa. Viimeksi asuin siellä töiden takia n. 7 vuotta sitten. Ruotsi on aina ollut minulle tärkeä ja läheinen maa. Siellä asuu paljon ystäviäni ja muutamia sukulaisiani. Olen aina puhunut positiiviseen sävyyn Ruotsista ja joitain vuosia sitten olin vielä sitä mieltä, että sinne voisi jossain kohtaa muuttaa uudelleen. 

On ollut oikeastaan järkyttävää huomata, miten tuo mielikuva hyvästä yhteiskunnasta on viime aikoina kantautuneiden uutisten ja kertomusten perusteella murentunut niin, että eilen ajattelin jopa sitä, onko turvallisuutemme pahin uhka tulevaisuudessa sittenkin naapurimaamme – Ruotsi. En olisi koskaan voinut kuvitella ajattelevani niin. Tämä on todella surullista.

Ruotsin valtiopäivävaalit syksyllä avasivat silmäni. Ruotsidemokraattien vaalivoitto ja heihin kohdistunut valtava viha kertoo siitä, että maassa on hätä liittyen hallitsemattomaan maahanmuuttopolitiikkaan. Kaikki muut ovat sulkeneet korvansa eivätkä välitä kansalaisten hätähuudoista. Kansalaisten kokemukset siitä, että he eivät tunne Ruotsia enää samaksi hyvinvointivaltioksi mitä se joskus oli sekä turvallisuuteen liittyvän uhan todellisuus eivät tunnu hetkauttavan muita puolueita millään lailla.

Eräs Ruotsissa asuva tuttavani kertoi juuri, että hän on perheineen jo kaksi kertaa muuttanut päästäkseen pois maahanmuuttajakaupunginosasta. Hän kertoi miten kouluissa ja päivähoidossa kaikki resurssit kohdistetaan maahanmuuttajalasten sopeuttamistoimiin ja sopeutumisongelmien ratkaisemiseen ja kaikki muu on toisarvoista. Asuinympäristön arkipäivään kuuluu ammuskelua, autopaloja ja muita tuhopolttoja. 5-6-vuotiaat lapset jäävät kiinni näpistelystä. Tällaisessako ympäristössä joku haluaisi lapsensa kasvattaa? Tämä on ruotsalaisen yhteiskunnan kasvava todellisuus. Se maa on mennyttä. Se ei koskaan tule palaamaan entiselleen.

Pari päivää sitten uutisoitiin, että pahamaineisen Rosengårdin alueen yksi yläasteista on jouduttu sulkemaan poikkeuksellisen väkivallan ja uhkailun takia. Ei liene sattumaa että alueen asukkaista 80% on maahanmuuttajia. Eihän se joidenkin mielestä kerro muuta kuin että yhteiskunta on epäonnistunut tehtävissään ja ”rasistinen asenne” on pilannut toisten sopeutumisen. Ainahan se on jonkun muun vika, jos joku ei osaa käyttäytyä. Nykyajan ajattelumalli.

Ruotsin raiskaustilastot ovat maailman kärkiluokkaa. Ei voi sanoa ”Heja Sverige!” Alkuvuodesta maahanmuuttajataustaiset ”ruotsalaismiehet” raiskasivat joukolla naisen risteilyalus Amorellalla. Tuo laiva kulkee Turun ja Tukholman välillä. Tällä reitillä matkustaa paljon koululaisryhmiä ja esim. ulkomailla kisaavia juniorijoukkueita. Jos näiden ruotsalaismiesten huviristeilyt alkavat kasvattaa suosiotaan niin jokainen voi miettiä millaisen turvallisuusriskin se aiheuttaa myös alaikäisille.

Ruotsiin odotetaan yhä enemmän pakolaisia tänä vuonna. Myönnettyjä oleskelulupia viime vuonna 2014 oli runsaat 110 000. Pakolaiskiintiö oli 1 971. Tämä kertoo tietysti myös maailmanpoliittisesta tilanteesta ja tiettyjen valtioiden konfliktien aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta joukossa on paljon myös muita kuin hädänalaisia.

Jos tämä vauhti jatkuu, Ruotsissa on kymmenen vuoden päästä yli miljoona uutta maahanmuuttajaa. Tämän takia käytetään n. 20 miljardia euroa per vuosi pelkästään maahanmuuttoon. Tilannehan on täysin kestämätön. Mitä käy kun rahat yksinkertaisesti loppuvat? Pyydetäänkö Suomelta apua? Miten maa pystyy kehittymään? EU:n mahdollistama vapaa liikkuvuus voi houkutella väkeä tulemaan Suomeen kokeilemaan josko tässä maassa sopeutuisi vielä paremmin ja saisi paremman elintason kuin köyhtyvässä Ruotsissa. 

Onko meillä hetken päästä naapurinamme muslimivaltio? Miten se vaikuttaa turvallisuuteemme? 

Tätä kirjoittaessani toivoisin että kyseessä olisi vain painajainen, josta saisi herätä. Ehkä liioittelen, ehkä en. Varma olen ainoastaan siitä, että tämänkaltaista kehitystä en tahdo Suomeen.

Asiat tärkeysjärjestykseen.